Tuli hurjan pitkä tauko kirjoittamisessa muuton, laajakaistan asennuksen ja nyt viimeisimpänä remontin myötä. Aika on kulunut siivillä.
Muutto sujui hyvin, osa laatikoista on kyllä edelleenkin purkamatta! Nooh, ehkä ne jouluksi...? Pojat on kotiutuneet ja viihdytään kyllä tosi hyvin uudessa kodissamme jossa tilaa riittää. Vuokrasimme siis vanhan maatilan, pihassa nököttää talon lisäksi navetta (joka nyt toimii varastona), vanha aitta, vanha (tyhjä) suuli sekä autotalli. Talo luonnollisesti on täynnä tavaraa kun perikunta halusi säästää varastotilaa tavaroille joille ei ole mitään käyttöä mutta joita ei voi heittää poiskaan. Lisäksi tietysti meidän romut... Muuttaessakin ensin tyhjensin kaapin, putsasin kaapin, täytin kaapin... Oli aika mielenkiintoista mitä kaikkea yhden miehen elämään mahtuu. Vanha pappa siis eli koko elämänsä tässä talossa perheensä kanssa.
Omat kesätyöt päättyivät ja harjoittelu alkoi. Vähän tuntuu kyllä että työt jatkuivat, ainoastaan palkattomana... Noh, koko ajan tarjotaan palkallistakin työtä kun vaan kerkeis joka paikkaan...=) Se on hyvä että pyytävät. Kertoohan se ainakin siitä että jotain on osannut kun takaisin pyytävät!
Rakastan tätä syksyä! Kaikki tää väri mitä ympäristössä on saa mut oikein hehkumaan. Oon kyl täysin syksy-ihminen!
Nyt täytyy taas mennä. Lisää päivityksiä, toivattavasti lyhyemmällä välillä, tulossa...
torstai, 27. syyskuu 2007
Edessä uusi elämä... tai jotain.
sunnuntai, 8. heinäkuu 2007
Sunnuntai 8.7.
Niin se aika vaan kuluu. Tänään nuorin siskontyttöni täyttää vuoden. JUURIHAN SE SYNTYI! Useimmiten on kivaa kun on siskon kanssa samankokoiset lapset. Tosiasia on vaan se että ainoastaan hänen vanhimman lapsensa kehitystä olen ehtinyt seuraamaan. Nämä kaksi nuorempaa ovat kasvaneet kuin sumussa ensimmäisen vuotensa kun itse olen raahustanut päivästä toiseen oman vauvani kanssa. Itselleni on kuitenkin ollut ilo että siskonlapset ovat niin läheisiä, melkein kuin omia ;) ainakin päätellen siitä kuinka niitä komennan... Tai kuinka sisareni komentaa omiani...
Eilen olimme mieheni kanssa kahdestaan juhlimassa. Paikalliset kyläjuhlat. Kaljateltta ja tanssia. =) Mukava ilta, paljon vanhoja kavereita, opettajia, tuttuja... Pojat olivat yökylässä ja kerrankin sai nukkua niin paljon kuin halusi. Mikä siinä on ettei sillon väsytä???
Huomenna palataan taas arkeen. On ollut vaikea omaksua tämä rytmitön kolmivuorotyö. Tai kai tässä joku rytmi on (tiesi joku vanhempi työntekijä kertoa) mä en ole vaan havainnut sitä vielä. Ensi viikolla: maanantaina pätkäaamu ja yö, tiistaina nukkumista, keskiviikkona ja torstaina viikon vapaapäivät, perjantaina aamu, lauantaina aamu ja sunnuntaina pätkäaamu ja yö, maanantaina nukkumista, ti ja ke vp, torstaina ilta, lauantaina pätkäaamu ja yö ja sunnuntaina yö... Vähän hakee paikkaansa nuo vapaapäivät kun on tottunut kouluaikoina selkeään viikonloput-vapaana-opiskelusta-aikatauluun. Vaikka tietysti aika paljon olin viikonloppusin töissä. Noh, taidan olla aika lailla rutiineihin kasvanut yksilö joten aikansa ottaa et pääsee tähän kiinni.
Tänään saatiin jo kirjahyllyn kirjat pakattua. Enää on jäljellä...kaikki muu. Pahvilaatikoita metsästelen mutta vaikea on saada. Nyt keksin tosiaan töistä pyytää tyhjiä vaippalaatikoita jotka on varsin hyvän kokoisia. Niitä vaan tyhjenee varsin hitaasti...
Huoh, huomenna tarttis mennä töihin jo 6.45... Muksut ylös kuudelta, juuri kun ovat taas tottuneet viikonloppurytmiin... Sitä se on....
Ensi tiistaina mennään taas katseleen tulevaa kotiamme. Mennään Papupadan kanssa siivoileen vähän leikkimökkiä ja katselemaan että mihinkäs se oma huone tulee ja missäs kaikki muut huoneet on yms... On aina vähän vaikeita nää muutokset tällä isommalla pikkupojalla joten koitetaan vähän totuttautua päivittäin ajatukseen että vanha koti jää...:( Olen itsekin vähän haikein mielin. Toki tähän kotiin liittyy paljon muistoja.
Nyt nukkumaan että pääsee aamulla ylös (hah, kumminkin löydän vielä jonkun kirjan nokkani alle...).
Eilen olimme mieheni kanssa kahdestaan juhlimassa. Paikalliset kyläjuhlat. Kaljateltta ja tanssia. =) Mukava ilta, paljon vanhoja kavereita, opettajia, tuttuja... Pojat olivat yökylässä ja kerrankin sai nukkua niin paljon kuin halusi. Mikä siinä on ettei sillon väsytä???
Huomenna palataan taas arkeen. On ollut vaikea omaksua tämä rytmitön kolmivuorotyö. Tai kai tässä joku rytmi on (tiesi joku vanhempi työntekijä kertoa) mä en ole vaan havainnut sitä vielä. Ensi viikolla: maanantaina pätkäaamu ja yö, tiistaina nukkumista, keskiviikkona ja torstaina viikon vapaapäivät, perjantaina aamu, lauantaina aamu ja sunnuntaina pätkäaamu ja yö, maanantaina nukkumista, ti ja ke vp, torstaina ilta, lauantaina pätkäaamu ja yö ja sunnuntaina yö... Vähän hakee paikkaansa nuo vapaapäivät kun on tottunut kouluaikoina selkeään viikonloput-vapaana-opiskelusta-aikatauluun. Vaikka tietysti aika paljon olin viikonloppusin töissä. Noh, taidan olla aika lailla rutiineihin kasvanut yksilö joten aikansa ottaa et pääsee tähän kiinni.
Tänään saatiin jo kirjahyllyn kirjat pakattua. Enää on jäljellä...kaikki muu. Pahvilaatikoita metsästelen mutta vaikea on saada. Nyt keksin tosiaan töistä pyytää tyhjiä vaippalaatikoita jotka on varsin hyvän kokoisia. Niitä vaan tyhjenee varsin hitaasti...
Huoh, huomenna tarttis mennä töihin jo 6.45... Muksut ylös kuudelta, juuri kun ovat taas tottuneet viikonloppurytmiin... Sitä se on....
Ensi tiistaina mennään taas katseleen tulevaa kotiamme. Mennään Papupadan kanssa siivoileen vähän leikkimökkiä ja katselemaan että mihinkäs se oma huone tulee ja missäs kaikki muut huoneet on yms... On aina vähän vaikeita nää muutokset tällä isommalla pikkupojalla joten koitetaan vähän totuttautua päivittäin ajatukseen että vanha koti jää...:( Olen itsekin vähän haikein mielin. Toki tähän kotiin liittyy paljon muistoja.
Nyt nukkumaan että pääsee aamulla ylös (hah, kumminkin löydän vielä jonkun kirjan nokkani alle...).
torstai, 28. kesäkuu 2007
Muuttopohdintoja
Tajusin juuri että jos haluan saada kaikki tavarat heinäkuun loppuun mennessä pakettiin työnteon ohessa niin olisi pitänyt aloittaa joskus viime vuonna!!! Varastot on täynnä tavaraa, pieniä/sopivia/suuria vaatteita jotka tarttis järjestellä, kaapit piukassa. Miten meillä voi olla näin paljon tavaraa?!? Puhumattakaan siitä että pakkauksen ohella tarttis olla myös tavaroita täällä vanhassa kämpässä... Onneks se talo on lähes tyhjä jo heinäkuun puolesta välistä niin saa(nen) viedä tavaroita sinne suoraan ettei tartte pahvilaatikoita täällä enää varastoida...
Jään pohtimaan tätä ongelmaa.
Jes! Saan tämän viikon palkan jo nyt, tämän kuun viimeinen päivä. Pelkäsin että se olisi siirtynyt ensi kuulle kun ei tässä ole kuin muutama päivä mutta onneksi tulee nyt... Termiitin syntymäpäiväjärjestelyt hivenen romuttivat kuukauden budjetin mutta tämä onneksi korjaa sen. =)
Jään pohtimaan tätä ongelmaa.
Jes! Saan tämän viikon palkan jo nyt, tämän kuun viimeinen päivä. Pelkäsin että se olisi siirtynyt ensi kuulle kun ei tässä ole kuin muutama päivä mutta onneksi tulee nyt... Termiitin syntymäpäiväjärjestelyt hivenen romuttivat kuukauden budjetin mutta tämä onneksi korjaa sen. =)
keskiviikko, 27. kesäkuu 2007
Työn iloa
Onpas mennyt taas pitkä aika kirjoituksesta. On ollut niin paljon ohjelmaa etten ole ehtinyt koneella paljon olemaan.
Juhannuksen vietimme omalla porukalla. Odottelin kutsua töihin mutta kun ei soiteltu niin nautiskelin viimeisistä vapaistani. Torstaina vietimme pro-juhannusta. Miehen veli ja muutama kaverimme tuli saunomaan ja grillailemaan. Ihan mukavaa oli ja ovat miehen kaveritkin viimein ymmärtäneet ettei lapsiperheessä voi koko yötä valvoa ja ymmärtävät jo nykyään lähteä kotiin. Aina ei ole ollut niin. Juhannusaattona olimme vanhempieni mökillä mummin ja ukin kanssa ja kävimme veneilemässä Papupadan kanssa sekä kastautumassa vedessä. Varsinaista uimarantaa ei ole, vain laituri mutta Papupata innoissaan istuu laiturin laidalla ja polskuttelee niin että koko laituri on aivan märkä. Termiittikin olisi kovasti halunnut veteen ja Termiitin kanssa olikin vaikeaa kun mökin tontti on alaspäin viistävä ja varsinaista pihaa ei ole niin oli pakko koko ajan olla verannalla tai mökin sisällä kun muuten olis voinut käydä hullusti. Onneksi aika hyvin pojat viihtyivät.
Maanantaina aloitinkin työt vanhainkodilla. Tykkään olla siellä vaikken vanhuksien kanssa työskentelyä ihan lempparihommakseni kutsuisi. Tulen kuitenkin hyvin juttuun asukkaiden kanssa, useimmat tuntevat isovanhempani, joten tutuista ihmisistä ja tapahtumista juttua riittää. Samaa syöttämistä ja vaipan vaihtoa tuo suurimmalti on kuin kotonakin mutta siitä saa rahaa =) Viime yön olin töissä joten tänään olen lähinnä nukkunut poikien ollessa hoidossa. Huomenna on vapaa ja loppuviikko onkin töitä kun ensi viikolla on kolme vapaata kun pyysin viikonlopun vapaaksi paikallisten kesäjuhlien vuoksi.
Tänään olen myös irtisanonut tämän asunnon vuokrasopimuksen ja heinäkuun lopussa muutamme uuteen vanhaan asuntoon. Muutamme siihen vanhaan maalaistaloon muutaman kilometrin päähän. Eivät pyydä siitä juuri vuokraa, vain sen verran että kulut menevät peittoon (160€/kk) ja itse hoidamme sitten sähkö, vesi ja öljy/puu-kustannukset. Kyllä siitä tietysti vähän kalliimpi tulee kuin nykyisestä mutta vastineeksi saamme enemmän tilaa ja KOKONAAN oman pihapiirin. Siinäkin kyllä on rasitteena yksi kesämökki johon kuljetaan "meidän" pihan läpi mutta katsotaan... Laitan kuvan sitten tännekin kun ollaan muutettu.
Papupata ja Termiitti sekä minä olemme olleet mukavasti flunssassa. Kuumetta ei ole ollut mutta kesänuha ja -yskä on tullut. Yöt ovat sitten olleet vähän rikkonaisia (paitsi viime yö jolloin valvoin vallan, heh!) kun Termiitti on itkenyt tukkoisuutta.
Nyt taidan mennä nauttimaan saunasta jos se ramaisisi sen verran että pääsisi nukkumaan ja saisi käännettyä rytmin taas oikein päin. Tänään tuli nukuttua vähän liikaa, normaalisti herään yövuoron jälkeen ennen kahtatoista, tänään heräsin kellon soittoon puoli kolme! Voi olla uni hukassa kun nukkuun pitäisi mennä.
Iloisia (ja sateisia) kesäpäiviä toivotellen,
Janica
Juhannuksen vietimme omalla porukalla. Odottelin kutsua töihin mutta kun ei soiteltu niin nautiskelin viimeisistä vapaistani. Torstaina vietimme pro-juhannusta. Miehen veli ja muutama kaverimme tuli saunomaan ja grillailemaan. Ihan mukavaa oli ja ovat miehen kaveritkin viimein ymmärtäneet ettei lapsiperheessä voi koko yötä valvoa ja ymmärtävät jo nykyään lähteä kotiin. Aina ei ole ollut niin. Juhannusaattona olimme vanhempieni mökillä mummin ja ukin kanssa ja kävimme veneilemässä Papupadan kanssa sekä kastautumassa vedessä. Varsinaista uimarantaa ei ole, vain laituri mutta Papupata innoissaan istuu laiturin laidalla ja polskuttelee niin että koko laituri on aivan märkä. Termiittikin olisi kovasti halunnut veteen ja Termiitin kanssa olikin vaikeaa kun mökin tontti on alaspäin viistävä ja varsinaista pihaa ei ole niin oli pakko koko ajan olla verannalla tai mökin sisällä kun muuten olis voinut käydä hullusti. Onneksi aika hyvin pojat viihtyivät.
Maanantaina aloitinkin työt vanhainkodilla. Tykkään olla siellä vaikken vanhuksien kanssa työskentelyä ihan lempparihommakseni kutsuisi. Tulen kuitenkin hyvin juttuun asukkaiden kanssa, useimmat tuntevat isovanhempani, joten tutuista ihmisistä ja tapahtumista juttua riittää. Samaa syöttämistä ja vaipan vaihtoa tuo suurimmalti on kuin kotonakin mutta siitä saa rahaa =) Viime yön olin töissä joten tänään olen lähinnä nukkunut poikien ollessa hoidossa. Huomenna on vapaa ja loppuviikko onkin töitä kun ensi viikolla on kolme vapaata kun pyysin viikonlopun vapaaksi paikallisten kesäjuhlien vuoksi.
Tänään olen myös irtisanonut tämän asunnon vuokrasopimuksen ja heinäkuun lopussa muutamme uuteen vanhaan asuntoon. Muutamme siihen vanhaan maalaistaloon muutaman kilometrin päähän. Eivät pyydä siitä juuri vuokraa, vain sen verran että kulut menevät peittoon (160€/kk) ja itse hoidamme sitten sähkö, vesi ja öljy/puu-kustannukset. Kyllä siitä tietysti vähän kalliimpi tulee kuin nykyisestä mutta vastineeksi saamme enemmän tilaa ja KOKONAAN oman pihapiirin. Siinäkin kyllä on rasitteena yksi kesämökki johon kuljetaan "meidän" pihan läpi mutta katsotaan... Laitan kuvan sitten tännekin kun ollaan muutettu.
Papupata ja Termiitti sekä minä olemme olleet mukavasti flunssassa. Kuumetta ei ole ollut mutta kesänuha ja -yskä on tullut. Yöt ovat sitten olleet vähän rikkonaisia (paitsi viime yö jolloin valvoin vallan, heh!) kun Termiitti on itkenyt tukkoisuutta.
Nyt taidan mennä nauttimaan saunasta jos se ramaisisi sen verran että pääsisi nukkumaan ja saisi käännettyä rytmin taas oikein päin. Tänään tuli nukuttua vähän liikaa, normaalisti herään yövuoron jälkeen ennen kahtatoista, tänään heräsin kellon soittoon puoli kolme! Voi olla uni hukassa kun nukkuun pitäisi mennä.
Iloisia (ja sateisia) kesäpäiviä toivotellen,
Janica
maanantai, 18. kesäkuu 2007
Juhlista selvitty, taas!
Huh huh... Josko nyt vähäks aikaa taukois juhliminen. Noh, viikonloppuna pitännee vääntää vähän nimpparikakkua mutta sillon poikkennee vaan lähipoppoo.
Ihan kiitettävästi sujui juhlat. Loppujen lopuksi leivoin/kokkasin oikein kunnolla, grilliin väänsin makkaranyyttejä, kebakkoja jauhelihataikinasta ja salaattia. Makkarat ja perunasalaatti löytyivät valmiina kaupasta. Kahvipöytään leivoin vielä voileipäkakkua, Brita-leivoksia ja lisäksi naapurin leipomosta hain täytekakun. Olen epäonnistunut sen teossa niin monta kertaa että nyt kun oli muutenkin vähän aikaa niin tilasin sen siitä eikä maksanut kuin 10€! Aika halpa mielestäni!
Vieraita tuli paljon ja samaten lahjoja. Osa vieraista ei päässyt joten kestittävää on vielä. Lahjoja tuli kuitenkin, parit sortsit ja t-paidat, haalarit, iso kaivuritraktori (kas kummaa...), lentokone joka menee eteenpäin kun ukosta painaa ja sisareltani ääntä pitävä paloauto. Isoisovanhemmat toivat perinteisesti rahaa ja vaarini kesän ensimmäiset mansikat myös! Nam! Olen ostanut kummipojalleni niin paljon ääniä pitäviä leluja kuluneen kuuden vuoden ajan että sisareni kostaa sitä edelleen...=) Ei vaan, tämä paloauto oli varsin pieniääninen, jopa siedettävä. =)
Mies ei ole taaskaan kotona. Korjaa autoa vanhempieni luona missä on paremmat työkalut. Mentiin sinne kuuden maissa tekemään tunnin hommaa, me tultiin iltapuurolle kahdeksan maissa ja miestä ei ole vielä näkynyt. Semmosta. Toki arvostan sitä että itte korjaa niin paljon kun mahdollista mutta kun tulee aina kotio vasta puol kuuden aikaan ja yhteistä aikaa on vähän niin toivoisin et voitais sit puuhastella yhdessä jotain. Varsinkin kun just viikon oli pois kotoo. Vali vali.
Mistähän sen tietää kun on aika erota? Eli koska liika on liikaa? Näitä olen nyt kovasti pohtinut. Nyt kun Mies on taas kotona niin on mennyt lähes tappeluitta koko viikonloppu mikä on aika suoritus meiltä. Pidin hälle kyllä aika paatoksen et ilmeisesti otti jostain asioista onkeensa. Toivoisin vaan et meilläkin olis sellasta avointa keskustelua ettei pelkästään niin et mä valitan ja mies koittaa parannella vaan et hän myös kertois mitä hän tuntee tästä parisuhteesta. Muistan että joskus suhteen alkuvaiheissa näin kävikin... Monia muitakin asioita oli paremmin suhteen alkuvaiheissa mutta...=) Niin kai kaikilla. Itse oon vaan niin kypsä. Väsynyt tähän elämään näissä olosuhteissa.
Olisinko taas vuodattanut tarpeeks?
Ai niin. Tänä aamuna herätys oli melkoinen kun sain nostettua itseni ylös ja riensin nostamaan Termiittiä sängystä. Termiitin toinen silmä oli aivan turvonnut kiinni! Oli joku mötiäinen pistänyt ilmeisesti luomeen. Noh, ei muuta kuin lääkärin aikaa soittamaan ja tohtorin luo. Saatiin sit antihistamiinia ja antibiootti tulehduksen ehkäisyyn. On aika hurjan näköinen kun oli ihan puol senttiä auki se silmä nyt illalla et sen verta oli helpottanut. Tuntuu vaan kauheelta kun omia silmiä rupes kutittaan aina kun katsoin häntä... Outoa.
Mutta kai menen nyt nauttimaan hiljaisuudesta terassillemme. =) Taidan ottaa oikein limsalasin mukaan ja Harry Potterin ja Feeniksin kilta-kirjan. Ollaan menos kattoon se kun se tulee teattereihin niin täytyy saada vielä kerrattua mitä siinä tapahtuu...;)
Ihan kiitettävästi sujui juhlat. Loppujen lopuksi leivoin/kokkasin oikein kunnolla, grilliin väänsin makkaranyyttejä, kebakkoja jauhelihataikinasta ja salaattia. Makkarat ja perunasalaatti löytyivät valmiina kaupasta. Kahvipöytään leivoin vielä voileipäkakkua, Brita-leivoksia ja lisäksi naapurin leipomosta hain täytekakun. Olen epäonnistunut sen teossa niin monta kertaa että nyt kun oli muutenkin vähän aikaa niin tilasin sen siitä eikä maksanut kuin 10€! Aika halpa mielestäni!
Vieraita tuli paljon ja samaten lahjoja. Osa vieraista ei päässyt joten kestittävää on vielä. Lahjoja tuli kuitenkin, parit sortsit ja t-paidat, haalarit, iso kaivuritraktori (kas kummaa...), lentokone joka menee eteenpäin kun ukosta painaa ja sisareltani ääntä pitävä paloauto. Isoisovanhemmat toivat perinteisesti rahaa ja vaarini kesän ensimmäiset mansikat myös! Nam! Olen ostanut kummipojalleni niin paljon ääniä pitäviä leluja kuluneen kuuden vuoden ajan että sisareni kostaa sitä edelleen...=) Ei vaan, tämä paloauto oli varsin pieniääninen, jopa siedettävä. =)
Mies ei ole taaskaan kotona. Korjaa autoa vanhempieni luona missä on paremmat työkalut. Mentiin sinne kuuden maissa tekemään tunnin hommaa, me tultiin iltapuurolle kahdeksan maissa ja miestä ei ole vielä näkynyt. Semmosta. Toki arvostan sitä että itte korjaa niin paljon kun mahdollista mutta kun tulee aina kotio vasta puol kuuden aikaan ja yhteistä aikaa on vähän niin toivoisin et voitais sit puuhastella yhdessä jotain. Varsinkin kun just viikon oli pois kotoo. Vali vali.
Mistähän sen tietää kun on aika erota? Eli koska liika on liikaa? Näitä olen nyt kovasti pohtinut. Nyt kun Mies on taas kotona niin on mennyt lähes tappeluitta koko viikonloppu mikä on aika suoritus meiltä. Pidin hälle kyllä aika paatoksen et ilmeisesti otti jostain asioista onkeensa. Toivoisin vaan et meilläkin olis sellasta avointa keskustelua ettei pelkästään niin et mä valitan ja mies koittaa parannella vaan et hän myös kertois mitä hän tuntee tästä parisuhteesta. Muistan että joskus suhteen alkuvaiheissa näin kävikin... Monia muitakin asioita oli paremmin suhteen alkuvaiheissa mutta...=) Niin kai kaikilla. Itse oon vaan niin kypsä. Väsynyt tähän elämään näissä olosuhteissa.
Olisinko taas vuodattanut tarpeeks?
Ai niin. Tänä aamuna herätys oli melkoinen kun sain nostettua itseni ylös ja riensin nostamaan Termiittiä sängystä. Termiitin toinen silmä oli aivan turvonnut kiinni! Oli joku mötiäinen pistänyt ilmeisesti luomeen. Noh, ei muuta kuin lääkärin aikaa soittamaan ja tohtorin luo. Saatiin sit antihistamiinia ja antibiootti tulehduksen ehkäisyyn. On aika hurjan näköinen kun oli ihan puol senttiä auki se silmä nyt illalla et sen verta oli helpottanut. Tuntuu vaan kauheelta kun omia silmiä rupes kutittaan aina kun katsoin häntä... Outoa.
Mutta kai menen nyt nauttimaan hiljaisuudesta terassillemme. =) Taidan ottaa oikein limsalasin mukaan ja Harry Potterin ja Feeniksin kilta-kirjan. Ollaan menos kattoon se kun se tulee teattereihin niin täytyy saada vielä kerrattua mitä siinä tapahtuu...;)
