Kyl oli kauheeta. Ajattelin et rupeen itkemään soittaessani sitä tutkimusaikaa. Tuo patti ei ole hävinnyt mihinkään. Vieläkään.  Isän juhlia suunniteltaessa en ole ehtinyt/muistanut sitä tukimusaikaa soittaa vaikka käskettiin soittaa heti kun vielä odottelin ne pari päivää lääkärin lähetettä. Noh, tänään sain soitettua. Kädet tärisi niin etten kynää saanut käteeni. Jotenkin pelottaa niin kamalasti. Siis tottakai haluaisin selvyyden asiasta mahdollisimman pian mutta toisaalta pelkään että sieltä löytyykin jotain pahaa. Sain ajan ensi maanantaille eli aikas nopeesti.

Lisäksi tutkimuksen hinta on vaatimattomat 90 euroa. Juuri eilen totesin kuukauden budjetin heittäneen ympäri kun löytyi lasku jota en ollut huomannut maksaa... Ei aavistustakaan mistä tempaisen rahat tuohon tutkimukseen. Ei kuulemma saa laskua mukaan (ilmeisesti muitakin köyhiä ihmisiä käynyt kyselemässä kun kertoi kysymättä ajanvarauksen yhteydessä...) joten jostain täytyy rahaksi muuttua. Äidiltä en haluaisi pyytää kun en ole asiasta muutenkaan mitään puhunut, anoppi lainasi juuri autonkorjausrahat kun ei autonkorjausta voitu siirtää enää yhtään pidemmälle, tarkoitus oli viedä korjaukseen seuraavan palkkapäivän jälkeen. Onkohan meillä koskaan sellainen tilanne että olisi riittävästi rahaa?