Mikähän siinä on kun tuo käsitys lasten hoidosta on niin erilainen kun vertaa omaani ja sitten Miehen näkemystä.

Itse olen nyt ollut pari päivää kotosalla poikien kanssa. Kotityöt jää aina vähemmälle näin päiväaikaan kun olen poikien kanssa pihalla ja keskityn oleiluun. Mieheni taas saattaa koko päivän tehdä kotitöitä sisällä ja ihmettelee iltaisin miksi Papupadalla on virtaa ja seurankaipuuta enemmän kuin omaan tarpeeseen, kun ei ole päässyt pihalle.

Itse teen ruokaa pojille joka päivä. Mieheni pystyy aivan pokalla korvaamaan ruokailun leivällä ja kahvilla.

Itse pyrin pitämään yllä samaa rytmiä kuin hoidossakin jottei päivät menisi vallan sekaisin. Mieheni mukaan on ihan ok tallustella iltapäivällä vielä yöpuvussa ja syödä jatkuvaa aamiaista kello kolmeen saakka jolloin ruvetaan pohtimaan mitä tänään syötäisiin...

Vesisateella yritän pysyä sisällä ja keksiä puuhaa siellä. Mies vie pojan kumisaappaissa ja lippiksessä pihalle ja on siellä, poutasäällä tosiaan ollaan tiiviisti sisätiloissa...

Miehen mukaan on ihan ok jos poika menee ulos maaliskuussa sukkasillaan ja t-paidassa... Tämä todistettiin viime maaliskuussa kun palasin kotiin kaupasta...

Semmoista...




(Tämä negatiivisuus saattaa todin taas johtua siitä että Mies on jäänyt matkalla töistä kotiin Anoppilaan äidin hoiviin... Auta armias, jos itse joskus poikkeisin matkalla kotiin jonnekin! Mutta kun minulla on lyhyempi päivä molemmista  päistä niin on luonnollista että olen päävastuussa lasten hoitoon liittyvissä hauissa. Koskahan sitä itse ehtisi poiketa juoruilemaan ystävälle, ilman lapsia?!?)