Niin se aika vaan kuluu. Tänään nuorin siskontyttöni täyttää vuoden. JUURIHAN SE SYNTYI! Useimmiten on kivaa kun on siskon kanssa samankokoiset lapset. Tosiasia on vaan se että ainoastaan hänen vanhimman lapsensa kehitystä olen ehtinyt seuraamaan. Nämä kaksi nuorempaa ovat kasvaneet kuin sumussa ensimmäisen vuotensa kun itse olen raahustanut päivästä toiseen oman vauvani kanssa. Itselleni on kuitenkin ollut ilo että siskonlapset ovat niin läheisiä, melkein kuin omia ;) ainakin päätellen siitä kuinka niitä komennan... Tai kuinka sisareni komentaa omiani...

Eilen olimme mieheni kanssa kahdestaan juhlimassa. Paikalliset kyläjuhlat. Kaljateltta ja tanssia. =) Mukava ilta, paljon vanhoja kavereita, opettajia, tuttuja... Pojat olivat yökylässä ja kerrankin sai nukkua niin paljon kuin halusi. Mikä siinä on ettei sillon väsytä???

Huomenna palataan taas arkeen. On ollut vaikea omaksua tämä rytmitön kolmivuorotyö. Tai kai tässä joku rytmi on (tiesi joku vanhempi työntekijä kertoa) mä en ole vaan havainnut sitä vielä. Ensi viikolla: maanantaina pätkäaamu ja yö, tiistaina nukkumista, keskiviikkona ja torstaina viikon vapaapäivät, perjantaina aamu, lauantaina aamu ja sunnuntaina pätkäaamu ja yö, maanantaina nukkumista, ti ja ke vp, torstaina ilta, lauantaina pätkäaamu ja yö ja sunnuntaina yö... Vähän hakee paikkaansa nuo vapaapäivät kun on tottunut kouluaikoina selkeään viikonloput-vapaana-opiskelusta-aikatauluun. Vaikka tietysti aika paljon olin viikonloppusin töissä. Noh, taidan olla aika lailla rutiineihin kasvanut yksilö joten aikansa ottaa et pääsee tähän kiinni.

Tänään saatiin jo kirjahyllyn kirjat pakattua. Enää on jäljellä...kaikki muu. Pahvilaatikoita metsästelen mutta vaikea on saada. Nyt keksin tosiaan töistä pyytää tyhjiä vaippalaatikoita jotka on varsin hyvän kokoisia. Niitä vaan tyhjenee varsin hitaasti...

Huoh, huomenna tarttis mennä töihin jo 6.45... Muksut ylös kuudelta, juuri kun ovat taas tottuneet viikonloppurytmiin... Sitä se on....

Ensi tiistaina mennään taas katseleen tulevaa kotiamme. Mennään Papupadan kanssa siivoileen vähän leikkimökkiä ja katselemaan että mihinkäs se oma huone tulee ja missäs kaikki muut huoneet on yms... On aina vähän vaikeita nää muutokset tällä isommalla pikkupojalla joten koitetaan vähän totuttautua päivittäin ajatukseen että vanha koti jää...:( Olen itsekin vähän haikein mielin. Toki tähän kotiin liittyy paljon muistoja.

Nyt nukkumaan että pääsee aamulla ylös (hah, kumminkin löydän vielä jonkun kirjan nokkani alle...).