Tämä on nyt vähän kulunut aihe, myönnetään. Mutta itse mietin aina kauhistuneena mihin kaikki aikani menee. Tiedättehän Ne Äidit, joille mikään ei ole mahdotonta. Lapset aina puhtaissa vaatteissa, koti suhteellisen puhdas, ruoka höyryävänä pöydässä odottamassa ruokailua... Minä en kuulu niihin. =) On varmaan käynyt jo aiemminkin selväksi...

Kyllä sitä aina ajattelee että sitä tahtoisi tarjota lapsellensa. Että vaatteet olisi samantien pesukoneessa ja kaappia avatessa ei tarvitsisi miettiä, kuinka hirveä yhdistelmä tänään pitää valita. Ja että sen iänikuisen jauhelikastikkeen ja perunoiden (tai spagetin) rinnalle ehtis välillä miettiin jotain muutakin. Ja että olisi oikeasti aikaa istua leikkimään tai pelaamaan, eikä aina olisi kiire.

Itse pohdin usein että onko se kiire tosiaan itse kehitettyä? Kyllä, myönnän. Välillä huomaan ajattelevani "kaikki tänne heti nyt"-tyylisesti, mutta toisaalta ajattelen usein että  noinkohan nyt niin kiirutta tarttee pitää ja yritän opettaa samaa ajatusmallia lapsillekin. Kyllä, palasin opintoihin vaikka nuorempi lapsista oli alle vuoden (opiskeluoikeusaika painoi päälle), kyllä, halusin kuitenkin lapsia kesken opintojen koska en halunnut odottaa... Olisiko pitänyt jättää koulu kesken ja jäädä kotiäidiksi? Siihen en olisi pystynyt. En ole niin rohkea että pystyisin hyppäämään niin tyhjän päälle, niin hyvin on kotoa iskostunut päähän tuo tarve saada joku HYVÄ ammatti. =)

Lähinnä olen huolissani arjen asioista. Miten ne muut jaksavat? Itse puuhastelen kotitöitä silloin kun saan inspiraation. Yritän luoda sellaista kuvaa että kauempaa katsottuna meillä edes näyttäisi siistiltä (eilenkin raivasin tiskipöydän ja kummasti valaistui koko keittiö!)... Puhtaita vaatteita pesen yleensä tiettyinä päivinä, sitten kun kaapit uhkaavasti näyttävät tyhjentyneen. KADEHDIN niitä äitejä/isejä jotka pystyvät pitämään kotinsa balanssissa. Itsekin olen yrittänyt mutten saa itseäni niskasta kiinni. Miten se onkin niin vaikeaa pitää yllä perussiisteyttä (jottei olisi niin kova raivaaminen siivouspäivinä?), jonkin verran puhtaita vaatteita kaapissa (ettei tarttisi yhtenä päivänä pestä kuutta koneellista ja miettiä mihin ihmeeseen ne kaikki laitetaan kuivumaan?), ja ruokaa pakastimessa (ettei tarttisi aina turvautua siihen jauhelihakastikkeeseen mikä on nopea valmistaa...).

En tiedä. Ehkä pitäisi hylätä tämä tietokone että pääsisin pyykinpesuun, tai tiskikoneen täyttämiseen, tai raivaamiseen... Tai nukkumaan...=) Lapset menivät hoitoon ja itse menen kouluun vasta iltapäivällä, joten jotain HYÖDYLLISTÄ tässä ehtisi kyllä tekemään...;) Mieskin tulee tänään kotiin niin voisi yllättää sen puhtaalla kodilla. Noh, hah! Ehkä voisin imuroida........

Loppuun vieä yksi pohdinta. Itse mietin aina että on tärkeämpää OLLA lasten kanssa kun ovat vielä pieniä. Miehen mielestä olisi tärkeää että koti olisi mukava paikka asua. Olen jotenkin sellainen persoona etten osaa yhdistää näitä ja välillä huomaan päätyneeni kompromissiin etten tee kumpaakaan... Ehkä pitäisi vaan oppia antamaan anteeksi myös itselleen omat vajavuudet ja olla sellainen äiti kuin osaan, eikä yrittää olla sellainen mitä markkinoidaan. Itse asetan kuitenkin lapset aina etusijalle. Ehtiihän niitä kotitöitä kun ei nyt vallan hukuta siihen itteensä...