Tänään oli herkkupäivä. Käytiin Mummilassa, vanhempieni luona, ja saatiin kotiin viemisiksi ternimaitoa josta saa hyvin tehtyä (parhaita!) kananmunattomia lättyjä. Papupata kun on mm. kananmunalle allerginen niin se rajoittaa jonkin verran ruuanlaittoa... Samaten ruokalistalta puuttuu kala, sitrushedelmät, raaka tomaatti, mansikka, suklaa&kaakao...Noi tuli nyt ekana mieleen...

Ongelman allergioiden hoidossa muodostaa muut ihmiset. :) Kumpa voisi erakoitua jonnekin...=) Ei vaiskaan mutta välillä törmää sellasiin ihmisiin jotka ei kerta kaikkiaan ymmärrä ettei lapselle SAA antaa jotain tai tuloksena on esim. mahtava monta päivää kestävä ihottuma, kuten meillä. Tyyliin "voi reppanaa kun ei äitis anna sulle herkkua, otapa tästä..." Ja se että kun monet ihmiset ei sisäistä sitä että tonnikala on kalaruoka, samaten katkarapu... Tai en ihan tarkalleen ottaen tiedä miten nuo määritellään mutta meidän kalattomassa elämässä kaikki mikä on jossain elämänsä vaiheessa elänyt vedessä, on kalaruokaa...;) Minulla oli syyni olla jatkamatta yliopistoon lukemaan biologiaa...:)

Jeps, lättykestit oli menestys. Itse söin liian monta (ähky olo!), mies söi varmaan viis, Papupata kaksi(!) ja Termiitillekin pilkottiin yksi jota tämä auliisti jakoi lattialla makoilevalle Cindylle. Ilmeisesti pienet oliot vaistoo toisen pienen olion sillä tämä ei ole eka kerta kun Termiitti Cindyä ruokkii, isokissa saa nuokkua syöttötuolin alla aivan turhaan, sille ei makupaloja heru.

Tänään vietimme "laatuaikaa" lääkärissä Papupadan kera. Oli 3-vuotisneuvolalääkäri ja ylitimme oikein kuntarajan päästäksemme sellaiselle lääkärille joka oikeasti ihmislapsesta jotain ymmärtää ja jossa Papupata ei ovella heittäydy lattialle huutamaan... Tämä lääkäri testattiin etukäteen Termiitin viimeisimmässä lääkärineuvolassa, jolloin totesin et ok, Papupata jopa jutteli miehelle, tämän täytyy olla hyvä. Nimittäin niihin aikoihin (ekat pari vuotta) kun Papupadan ihottumaa ei pystytty hallitsemaan mitenkään, ja joka kerta kun lääkärissä käydessä otettiin verikokeita, NIIN pääsi kehittymään ihan pikkiriikkinen lääkärikammo nuorelle herralle. Siis niin että rupesi huutamaan jo lääkärin ulko-ovella ja lopetti päästyämme ulko-ovesta takaisin autolle... Uskomattomasti sitä (äiti)ihmisen korvat (ja hermot) kestää... Nykyään ollaankin pikkuveljen neuvolakäyntien aikana hieman päästy jo lähemmäs sitä ajatusta ettei ne lääkärisedät ja -tädit nyt niin pahoja olisikaan...

Mutta lääkäri totesi lapsen fiksuksi, tarkkaavaiseksi pikkumieheksi. Ei valittamista. :) Ja lääkärikäynnin yhteydessä ei vierähtänyt yhtään kyyneltä lapselta eikä hikipisaraa äidiltä. Varsin onnistunut suoritus siis!

Huomenna onkin tarkoitus käydä Papupadan kanssa läheisellä taimitarhalla ostoksilla, jokin amppeli tarttis saada elämää piristämään tuohon ulko-ovelle. Kyseisellä taimitarhalla olen itsekin huhkinut pari kesää lukioaikoina ja aina sinne tulee mentyä niitä kukkia ostamaan jos vaikka vieläkin saisi vanhan työntekijän alennuksen kuten edellisinä vuosinakin...;)

Yhm... Nyt tarttee kyllä siirtyä kissanhiekkalaatikontyhjennyspuuhiin sekä itse suihkuun ja nukkuun. Jos kerrankin pääsis saman vuorokauden puolella petiin...