Huh huh... Josko nyt vähäks aikaa taukois juhliminen. Noh, viikonloppuna pitännee vääntää vähän nimpparikakkua mutta sillon poikkennee vaan lähipoppoo.

Ihan kiitettävästi sujui juhlat. Loppujen lopuksi leivoin/kokkasin oikein kunnolla, grilliin väänsin makkaranyyttejä, kebakkoja jauhelihataikinasta ja salaattia. Makkarat ja perunasalaatti löytyivät valmiina kaupasta. Kahvipöytään leivoin vielä voileipäkakkua, Brita-leivoksia ja lisäksi naapurin leipomosta hain täytekakun. Olen epäonnistunut sen teossa niin monta kertaa että nyt kun oli muutenkin vähän aikaa niin tilasin sen siitä eikä maksanut kuin 10€! Aika halpa mielestäni!

Vieraita tuli paljon ja samaten lahjoja. Osa vieraista ei päässyt joten kestittävää on vielä. Lahjoja tuli kuitenkin, parit sortsit ja t-paidat, haalarit, iso kaivuritraktori (kas kummaa...), lentokone joka menee eteenpäin kun ukosta painaa ja sisareltani ääntä pitävä paloauto. Isoisovanhemmat toivat perinteisesti rahaa ja vaarini kesän ensimmäiset mansikat myös! Nam! Olen ostanut kummipojalleni niin paljon ääniä pitäviä leluja kuluneen kuuden vuoden ajan että sisareni kostaa sitä edelleen...=) Ei vaan, tämä paloauto oli varsin pieniääninen, jopa siedettävä. =)

Mies ei ole taaskaan kotona. Korjaa autoa vanhempieni luona missä on paremmat työkalut. Mentiin sinne kuuden maissa tekemään tunnin hommaa, me tultiin iltapuurolle kahdeksan maissa ja miestä ei ole vielä näkynyt. Semmosta. Toki arvostan sitä että itte korjaa niin paljon kun mahdollista mutta kun tulee aina kotio vasta puol kuuden aikaan ja yhteistä aikaa on vähän niin toivoisin et voitais sit puuhastella yhdessä jotain. Varsinkin kun just viikon oli pois kotoo. Vali vali.

Mistähän sen tietää kun on aika erota? Eli koska liika on liikaa? Näitä olen nyt kovasti pohtinut. Nyt kun Mies on taas kotona niin on mennyt lähes tappeluitta koko viikonloppu mikä on aika suoritus meiltä. Pidin hälle kyllä aika paatoksen et ilmeisesti otti jostain asioista onkeensa. Toivoisin vaan et meilläkin olis sellasta avointa keskustelua ettei pelkästään niin et mä valitan ja mies koittaa parannella vaan et hän myös kertois mitä hän tuntee tästä parisuhteesta. Muistan että joskus suhteen alkuvaiheissa näin kävikin... Monia muitakin asioita oli paremmin suhteen alkuvaiheissa mutta...=) Niin kai kaikilla. Itse oon vaan niin kypsä. Väsynyt tähän elämään näissä olosuhteissa.

Olisinko taas vuodattanut tarpeeks?

Ai niin. Tänä aamuna herätys oli melkoinen kun sain nostettua itseni ylös ja riensin nostamaan Termiittiä sängystä. Termiitin toinen silmä oli aivan turvonnut kiinni! Oli joku mötiäinen pistänyt ilmeisesti luomeen. Noh, ei muuta kuin lääkärin aikaa soittamaan ja tohtorin luo. Saatiin sit antihistamiinia ja antibiootti tulehduksen ehkäisyyn. On aika hurjan näköinen kun oli ihan puol senttiä auki se silmä nyt illalla et sen verta oli helpottanut. Tuntuu vaan kauheelta kun omia silmiä rupes kutittaan aina kun katsoin häntä... Outoa.

Mutta kai menen nyt nauttimaan hiljaisuudesta terassillemme. =) Taidan ottaa oikein limsalasin mukaan ja Harry Potterin ja Feeniksin kilta-kirjan. Ollaan menos kattoon se kun se tulee teattereihin niin täytyy saada vielä kerrattua mitä siinä tapahtuu...;)