Voi heikompihermoiselta mennä hermot. Näin ei tietenkään käynyt minulle ;)

Kävimme eilen  poikien kanssa ostamassa sandaalit (en jaksanutkaan odottaa juhannuksen jälkeisiä aikoja) lähipikkukaupungista ja oli aika matka. Ensin parkkeerasimme liikekeskuksen katolle jossa kaikki varjopaikat oli luonnollisesti varattu. Sitten hissiä alas pakokauhuinen Papupata roikkumassa kädessä. Hän kun ei varsinaisesti hisseistä perusta mutta allekirjoittanut ei kahden muksun kanssa, joista toinen istuu rattaissa, liukuportaisiin mene.

Sitten itse kauppaan. Voi k-kauppa sentään! Kyllä oli sellaista asiakaspalvelua. Myyjä oli kuin tuli persuuksissa koko ajan ja hyvä kun ehdein ekan kengän saada Termiitin jalkaan niin se tyrkytti jo kolmatta vaihtoehtoa. Itse tykkään hiukan rauhallisemmasta lähestymistavasta ja normaalisti asioinkin eräässä toisessa, yksityisessä omistuksessa olevassa kengäkaupassa mutta tällä kertaa päätin kerätä plussat kotiin. Taas sain huomata siis syyn miksi asioin yleensä siellä toisessa kenkäkaupassa.

Lopulta sopivat löytyivät molemmille, ihan perussiniset vaikka itse olisin kaivannut vähän värikkäämpiä. Kuitenkin laitan vielä sen tukevuuden/mukavuuden ulkonäön edelle joten nämä saivat kelvata, lisäksi olin ääriäni myöten täynnä sitä myyjää. Tuli mieleen ihan takauma ajalta jolloin Papupata oli parin kuukauden ja lähdimme vähän isompaan kaupunkiin vaateostoksille kahdestaan. Siellä eräässä vähän isomman ketjun pikkuliikkeessä minut luokiteltiin heti ovesta sisään astuessani turhaksi ja "näkymättömäksi"  en saanut palvelua vaikka kuinka seilasin vaatetangolta toiselle ja hypistelin ja katselin odottavan näköisenä. Kaikkia muita palveltiin vaikkeivat ostaneetkaan mitään mutta minä käytetyissä vaunuissani olin ilmeisesti niin köyhän näköinen ettei palvelua herunut. Lopulta ostin sitten yhdet housut ja muistaakseni kassalla suivaantuneena totesin että parempaakin asiakaspalvelua on saatu, oli kassarouva vähän nolon näköinen. Sen jälkeen en ole siinä liikkeessä asioinut enkä asioi. Piste.

Palataksemme takaisin kengäkaupan kassalle, myyjä livertää iloisena ja mielistelevänä (nyt kun selvästi olin ostamassa melkein 70€:lla jotain...) että oli sellainen tarjous että sai kolmannet kengät kaupan päälle. Minä ihan puulla päähänlyötynä, mitkä kengät vielä ostaisin? En ollut suunnitellut mitään ja kaikki kävelykengät on järjestään niin kalliita ettei niihin nyt ollut varaa, Aviomies varsinaisesti olisi kenkiä tarvinnut. Mutta onneksi tämä myyjä oli ajan tasalla ja kauppasi minulle kevyet kesäsandaalit. Minun näkemykseni mukaan ne muistuttivat styroksia, myyjän mukaan ovat tämän kesän hurjinta muotia (sitähän tässä kaivataan kahden lapsen kanssa...) ja lisäksi, myyjä kehaisi, NE KELLUVAT!
Mielenkiintoinen hiljaisuus; myyntipuhe huipentui tähän vakavalla äänellä sanottuun faktaan. Olin varma että tirskahtaisin epäaikuismaisesti ja pilaisin "tunnelman" joten nappasin KELLUVAT kengät kainalooni ja menin kassalle. Ihan kivathan nuo ovat jalassa mutta kyllä ne edelleen muistuttavat styroksia, sitä kellumista en ole vielä testannut...

Kenkäostojen jälkeen suuntasimme Marimekko-kauppaan ostamaan rippilahjaa sunnuntain rippijuhliin, sieltä lastenvaateliikkeeseen hakemaan pojille hellehattuja (on kumma kun ei pojille löydy, tytöille on vaikka millä mitalla!) ja luonnollisesti torille jätskille. Siinä pari asfalttipojua hymyili niin suloisesti että epäilin istuneeni johonkin epämääräiseen, meikäläisen möhömahaa ne tuskin tsiigailivat =) Sitten vielä ruokakaupan kautta kotiin (ahh, mikä viileys!) ja Papupata&Termiitti tehonestetankkaukseen ja nukkumaan. Nestettä ei tunnu menevän ollenkaan riittävästi alas vaikka kuinka poikia juottaa.

Tänään ollaankin oltu Mummilassa, pojat hoidossa kun meikäläinen helteen lisäksi kärsi vielä hammaslääkärissä. Tehtiin hammastarkastus ja ei varsinaisesti kovinkaan mairitteleva tulos tullut... Tällä hetkellä ainakin 5reikää...:(  Ei oo koskaan ollut toi hammashoito mun juttuni, siis toki hampaita pesen mutta kaikki ylimääräinen/säännöllinen tarkastus on jäänyt. Kai tarttis taas skarpata. Poikien hampaita hoidan sit sitäkin hullumpana kun tiedän kuinka kauheeta siinä hammaslääkärintuolissa on istua.

Huomenna pojat menee taas Mummilaan kun itsellä on palaveri opettajien kanssa. Mitähän siitäkin tulee? Toivottavasti eivät ainakaan kysele palautetta kuluneesta keväästä... Voi olla vaikeeta pitää suutani kiinni...:(

Jos taas menis nukkumaan et taas vois herätä :) Uusi päivä, uudet kujeet!